Saattohartaudet yleistyvät

"Saattohartaudet ovat lisääntyneet jatkuvasti 90-luvulla. Sairaaloissa ja vanhainkodeissa on todettu niiden ilmeinen tarve. Sairaalasielunhoitajat ovat havainneet omaisten neuvottomuuden kuoleman tapahduttua. Siksi saattohartautta varten on nyt laadittu erityinen kaava", kertoo kirkon sairaalasielunhoidon keskuksen (KSK) johtava sihteeri, rovasti Kirsti Aalto.

Saattohartaus on rukoushetki vainajan vuoteen vieressä potilashuoneessa tai sairaalan kappelissa. Saattohartaus pidetään omaisten pyynnöstä. Sen toimittaa sairaalapappi, omainen, joku hoitohenkilökunnasta tai vaikkapa lääkintävahtimestari. Kaava, joka sisältää rukouksia, raamatunlukua, siunauksen ja halutessa virren, on hartauden pitäjän tukena. Huoneessa palaa kynttilä, vainajan rinnalle asetetaan kukkia ja lopuksi hänen kasvonsa peitetään liinalla.

Sielunhoidollisesti saattohartauden merkitys on suuri. Se on kuoleman todentamista ja muodon antamista surulle. Poisnukkunut uskotaan armollisen Jumalan huostaan ja rukoillaan hänen puolestaan. Perhepiiri on vielä kerran koolla.

"Saattohartaus on kuin iltarukous, yhtä luonnollinen. Siksi se tuo turvallisuutta tilanteeseen, jossa läheinen on kuollut. Myös lapset olisi hyvä ottaa mukaan saattohartauteen", Aalto painottaa.